Rakennuslupa saatu!

Ihmeiden aika ei ole ohi, eli sain äsken kuulla että rakennuslupahakemuksemme hyväksyttiin eilen kaupungin rakennulautakunnan kokouksessa! Ei sitä ollakkaan yhtään odotettu...

Tätä suurta päivää pitää illalla juhlistaa! Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että kyllä me talot jossakin vaiheessa saadaan, ja odotettua kalliimmaksi osoittautunutta monttua päästään täyttämään parin viikon tauon jälkeen.

Kuvaa hyvin tämän hetken tuntemuksia

Rakennuslupaa etsimässä

Rakennuslupa jonka meidän piti alkujaan saada jo ennen kesää odottaa vielä saapumistaan. Vaikka jätimme korjatun hakemuksen sisään kaupungin virkamiehen meille ilmoittamana päivänä, ei sitä ehdittykkään käydä läpi ennen rakennuslautakunnan kokousta. Eipä niin sitten käynytkään, joten 17.9. on seuraava kokous jossa toivomme että hakemuksemme käsitellään ja hyväksytään. Työmaa on nyt seissyt parisen viikkoa koska maatyöt jotka maisematyöluvan puitteissa voidaan tehdä on saatu valmiiksi.

Pitää nostaa hattua Ramatekin pojille, tekivät nopeaa työtä ja näyttää myös maallikon silmin hienolta :) Myös valvojamme sanoi että on kyllä hyvää ja hienoa jälkeä tehty. Kävimme perheen "oman valvojan" eli vanhemman tyttäremme kanssa kurkkaamassa työmaata sunnuntaina, ja sorapeti oli sen verran tasainen että ei edes lähelle uskaltanut mennä kävelemään.

Perheen oma valvoja pitää näkeämstään

Hyvä että edes joku menee niin kuin pitää ja toivotaan että näin myös jatkuisi. Pientä sydämmentykytystä on viime viikkoina aiheuttanut uusin laskelma maatöitten (ja koko hankkeen) kustannuksista: louhintamäärä "yllätti" ja hintaa tullut kuusinumeroinen luku lisää. Mutta on kyllä kuoppa sen näköinenkin!

Putkea pökkää vähän enemmänkin

Tontin raivausta & suunnitteluongelmia

Maanantaina kävi metsurit vähän kaatamassa metsää, ja kun tulin takaisin mökiltä keskiviikkona kävin katsomassa miltä näyttää. Siitä syntyi sitten vinkki numero 11: varmista itse että metsä kaadestaa oikeasta paikasta! Olin mökillä ja eräs sukulainen neuvoi metsureita asemakaavan kanssa, mistä puut kaadetaan. Muuten meni hyvin, mutta puita kaadettiin n. 10*40m alueelta liian vähän.

Vasemmalle pitäisi tulla tie, autotalli ja etuterassia...

Onneksi oli puolituttu joka homman oli hoitanut, niin saatiin heidät takaisin jo perjantaiksi ja parissa tunnissa oli homma jo selvä. Ihmeteliin appiukon kanssa nopeutta ja keskisuomesta kotoisin oleva metsuri vaan tokaisi "kun ei ole koskaan hittaasti oppinut tekemään". Näinhän kaikki pitäisi toimia, eikö?

Kunnon vehkeillä hommat onnistuu nopeasti

Raivataan sitten myös tilaa tielle...

Lopputulos näyttää tältä, keskellä kuvaa näkyy ylätontilla oleva suojeltu puutalo.

Perjantaina tuli myös tontille mallia suurempi kaivinkone, jolla heti maanantai aamulla lähdetään kantoja ja muuta irtosälää kaivamaan pois. Keskusteltiin samalla tonttitiestä ja siitä, että tarkoitus on käyttää räjäytettävää kalliota tien pohjana. Jos joku ei tiennyt, niin kun kallion räjäyttää niin sen tilavuus 2-3 kertaistuu, mikä on ihan loogista kun vähän sitä ajattelee. Itse olin luullut että tontille pitää tuoda hirveät määrät kiveä tietä varten, mutta asia onkin päin vastoin. Tiehen menee vain 10% räjäytettävästä massasta, joten kuormaautorumba tule eolemaan melkoinen :)

Vaikka luulisi että nämä puiden kaato aiheuttaisi harmaita hiuksia se on pientä verrattuna siihen, mitä lupakuvien eteen pitää tehdä (oikein). Meillä piti olla kaikki valmiita piitkän kädenväännön jälkeen kaupungin, pääsuunnittelijan ja talotehtaan kanssa, mutta kun kuvat oli vihdoin laitettu sisään tulivatkin ne bumerangina takaisin. "Jostain" oli ilmestynyt 5,9m2 lisää neilöitä, joten rakennusoikeus ylittyy juuri tämän verran. Tämähän ei tietenkään käy, omasta mielestä tämä on päivän selvä asia. Jos rakennusoikeus on 400 neliötä, niin sitten tehdään talot jotka ovat juuri sen 400 neliötä. Ei päälle, eihän? Nyt taloja pienennetään ns. stretch -menetelmällä, eli kaikkia sivuja pienennetään n. 5cm. Tämän jälkeen pitää vielä tarkastaa että kaikki ikkunat ja ovet ovat vielä kohdillaan=€€€

En ole vielä jaksanut lähtemään metsästämään syyllistä ja vaatimaan päätä vadille (tästä on syntynyt useiden tuhansien lisäkustannuksia), mutta sitten kun pääsuunnittelijamme palaa lomilta alkaa kohtalaisen tiukkasävyinen keskustelu. Sitten kun tämä härdelli on saatu päätökseen, kerron siitä sitten enemmän.